Alkoipa koulupäivä tänään kahdella vesijumppatuokiolla joiden jälkeen vielä jumppaa salissa ja päälle venyttelyt ja rentoutus. Ai että poijjaat kun on meinaan mahtava olo. Iloinen ja pirteä. Miksei koulu vois aina olla tällasta?

 

Joo tuo alku oli raapusteltu koulussa puolen päivän aikaan.. nyt istuskelen kotona keittiön pöydän ääressä rentoutuneena saunan jälkeen. Vielä päivä koulua ja sitte olis tiedossa toista viikkoo vapaapäiviä eli maanantaina alkais talviloma. Sukset olis suunnitelmissa hankkia kun tuota luntakin näyttäis vielä olevan. Josko terästäis muistia yläasteen jälkeen että miten ne sukset liikkuu vai liikkuuko ollenkaa.

Mutta tuohon aamun liikkumiseen. Oli mahtava fiilis tajuta että vähänenki liikunnan lisääminen on tehny ihmeitä. Nimittäin ei ottanu enää venytellessä niin kipeää ku ennemmin ja venytykset suju muutenki huomattavasti aiempaa paremmin. Pari päivää on vatsa- ja reisilihakset ollu hellänä kun yhdellä tunnilla toissapäivänä tehtiin UKK-kuntotesti. Eipä siinä ihmeellisiä tuloksia tullu mutta oon silti niihin tyytyväinen. Ehkä jostain askelkyykystä 20% omasta painosta ei kummoselta kuulosta mutta mun painosta sen verran on jo aika hyvänen määrä painoja repussa.. Painosta ja painossa... kuitenkin.

Lumitöistä kirjottaessani siitä jo mainitsinkin että ennen hengästy pelkästä lapion näkemisestä eli kunto on ollu melkein pakkasella. On tässä otettu suuri harppaus eteen päin! Siitä kertoo jotain se jos lähes 3 tuntia liikkuu yhtä kyytiä niin että välillä on vaan lämmittelytauko saunassa tai vaatteiden vaihto allasjumpan vaihtuessa tavalliseen jumppaan salissa. Eikä ollu yhtään paha olo.

Voisin hehkuttaa hyvää oloa liikkumisesta loputtomiin. Mietin vaan että miks mä en sitä aiemmin ole ymmärtäny?! Miks se pitää ymmärtää vasta siinä vaiheessa kun on niin rapakunnossa että koko homma pitää alottaa alusta ja vielä silloin kun liikakiloja on yhden pienen aikusen verran. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!